Sadan yliluonnollisen tarinan kokoelma (hyakumonogatari kaidankai) oli seurapeli, josta tuli muotivillitys 1600-luvun Japanissa. Samuraikoulutuksen luonteenlujuustestiksi kehitetyssä pelissä kokoonnuttiin kertomaan jännittäviä tarinoita aaveista, riivauksista ja muista oudoista tapahtumista. Jokaisen kertomuksen päätteeksi sammutettiin yksi tilaa valaisevista sadasta kynttilästä. Kerrotut tarinat eivät olleet pelkkiä juttuja – sanoissa oli voimaa, joka houkutteli henkiä. Perimätiedon mukaan viimeisen kynttilän sammuttamisen jälkeen portti elävien ja henkimaailman välillä avautui.
Pelin suosio kasvoi niin valtavaksi, että uusista kertomuksista tuli pula. Syntyi kummitustarinoiden kerääjien ammattikunta, jonka jäsenet matkustivat eristyneisiin vuoristokyliin ja kaukaisille saarille kirjoittaakseen muistiin tarinoita, joita kaupungeissa ei tunnettu. Työ oli vaivalloista ja usein vaarallistakin, mutta siitä maksettiin hyvin. Matkustamisen vaarojen lisäksi tarinoiden kerääjään kohdistui henkimaailman taholta tuleva uhka.
Keiko Kinosita on tarinankerääjien killan nykyaikainen edustaja. Vuoristopolkujen ja kalastajaveneiden tilalle ovat tulleet luotijunat ja jumbojetit; lauttalaiturit ovat vaihtuneet business loungeiksi ja syrjäiset majatalot kansainvälisiksi ketjuhotelleiksi. Hän kerää tarinoita tuntemattoman toimeksiantajan laskuun, mutta etsii samalla jotain muutakin. Keiko on maailmanmatkaaja, jolla on salaperäinen tehtävä ajan lakien tuolta puolen.