Lopun alku tai alun loppu

Ensin pakolliset selittelyt:

Niin kuin olette varmastikin huomanneet, emme ole saaneet Antroposeenia julkaistua tämän vuoden puolella. Alkuperäisessä aikataulusuunnitelmassa puhuimme keväästä 2015, sitten arvioimme saavamme valmista alkusyksyyn mennessä ja nyt ollaan jo joulukuussa. Yhteisörahoituskampanjasta alkaa olla vuoden verran ja tuotantokin käynnistyi toden teolla jo helmikuussa. Moni kampanjaan osallistunut on ihmetellyt, että miksi luvattua tuotetta ei ala näkymään eikä kuulumaan. Vastaus on lyhykäisyydessään seuraava: koska tämä on osoittautunut huomattavasti suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi työksi kuin ideointivaiheessa kuviteltiin. Työvaiheita on enemmän ja ne vievät enemmän aikaa, monet suunnitteluvaiheessa toimiviksi arvellut ratkaisut ovat toteutuksen jälkeen osoittautuneet hankaliksi käyttäjän kannalta, ohjelmistopäivitysten takia joku ennen toiminut ominaisuus ei toimikaan jne. Liikkuvia osia on siis huomattavan paljon ja vaikeusastetta nostaa vielä se, että dramaturgiaa ja kerrontatapoja on muokattava teknologian ja käyttökokemuksen ehdoilla. Ja tietysti myös toisin päin: kun halutaan kertoa jokin asia tietyllä tavalla, on teknologiaa muokattava samalla. Lähdimme soitellen sotaan, mutta siihen nähden homma on kuitenkin oikein hyvällä mallilla. Ohjelmiston perusominaisuudet toimivat ja meillä on Tampereella MindTrek-konferenssin yhteydessä avattu, toimiva demo. Kevään ja kesän aikana Helsingissä ja Tampereella kuvattu materiaali näyttää hyvältä ja olemme jo varsin pitkällä videomateriaalin käsittelyssä. Tämän lisäksi meillä on valmiina erittäin toimiva ääniteknologia, jonka vaikuttavuus on yllättänyt meidät itsemmekin. Aiomme hyödyntää sitä maksimaalisesti, joten tämän talven aikana ohjelmassa ovat myös melko massiiviset äänityöt. Viime talvena meillä oli vain nippu ideoita, tänä talvena meillä on toimiva teknologia ja materiaalia niiden ideoiden toteutukseen. Tähän pisteeseen päästäksemme aikaa on kulunut joidenkin mielestä ehkä turhauttavan paljon, mutta niin se vain joskus menee. Ladun avaaminen umpihankeen on aina hitaampaa ja työläämpää kuin valmiilla urilla hiihtely. Mutta se selittelystä. Pääviestimme siis on, että asioita tapahtuu koko ajan vaikka emme kaikesta jatkuvasti huutelekaan. Kärsivällisyyttä, ihmiset: olemme jo loppusuoralla!

Mutta varsinaisesti halusin kirjoittaa asioista, joita olen tähänastisen prosessin aikana eniten pohtinut. Villa Roosan kesänäyttelyyn tehdyn L’esprit d’escalier-teoksen tekeminen oli laajempaa kokonaisuutta ajatellen erittäin tärkeä välietappi ja itsenäisenä teoksena se toimi yhdenlaisena prototyyppinä älypuhelimen kautta rakennettavasta moniulotteisesta tila-aikakokemuksesta. Teos toimi Arilyn-sovelluksella, ja se oli sijoitettu Villa Roosan rappukäytävään toisen ja kolmannen kerroksen väliin. Fyysisesti tilaan oli sijoitettu vain kaksi Arilyn-targetia sekä ohjeet teoksen avaamiseksi. Osana teosta oli myös siitä mukaan otettava muistoesine, käyntikortti jonka avulla teoksen videomateriaali oli mahdollista avata myöhemmin myös muualla. Tietyssä paikassa käyminen ja tiettyjen asioiden tekeminen siellä, eräänlainen teknologinen rituaali, avasivat katsojalle mahdollisuuden havaita nämä aika- ja todellisuustasot. Näyttelyvieraan aika, fiktio- ja dokumentaarisen videomateriaalin kuvaushetkien aika sekä fiktion keinoin luotu tarinallinen ”uniaika” sekoittuvat teosta tilassa katsoessa. Kuvasimme tilassa pariinkin otteeseen ja oman materiaalimme lisäksi meillä oli käytössä dokumentaarista aineistoa 1990-luvun alusta, ajasta jolloin huopatossutehdas oli lopettanut toimintansa rakennuksessa, mutta ennen sen muokkausta asuin- ja näyttelykäyttöön. Teoksella oli vielä oma, syklinen aikansa: videot vaihtuivat kellonajan mukaan joko tiheämmin tai harvemmin. Jotkut videoista näkyivät vain aamupäivällä ja jotkut vain iltapäivällä. Yöllä tuli vielä oma ohjelmansa. Videoita myös lisättiin pitkin kesää noin yksi video per viikko-tahdissa. Alkukesästä teos oli siis aivan erilainen kuin loppukesästä. Teos on edelleen käynnissä, ja vaikka fyysinen tilakokemus jääkin näin verkon kautta kokematta niin voit kokeilla sitä Arilyn-sovelluksella. Target-kuva alla:

L’esprit d’escalier oli luonteeltaan impressionistinen ja käsittellisellä tasolla tila-aika-kokemuksen häilyvyyttä luotaava. Tekoprosessi oli luonnosteleva ja olemassaolevan materiaalin ehdoilla tapahtuva. Valmistimme kesän aikana myös toisen Arilyn-sovellusta käyttävän teoksen Tampereen Tullikamarille. Tullikamarin teos, Valtteri, tehtiin tietoisesti aivan toisella tavalla. Valtterissa lähtökohtana oli tiettyyn paikkaan liittyvä ja siitä kerrottu tarina. Tuotanto eteni ns. normaalisti, eli kirjoitin ensin tarinan pohjalta käsikirjoituksen, jonka mukaan teimme kuvausjärjestelyt. Tullikamarilla kummittelevan Valtteri-pojan tarinaa kommentoiva videonovelli valmistui ripeässä aikataulussa kesän aikana Helsingin-kuvausten, videomateriaalin raakaleikkauksen sekä L’esprit d’escalierin viikottaisten päivitysten lomassa. Valtteria tehdessä ennakkosuunnittelu painottui aivan eri tavalla kuin L’esprit d’escalierissa. Fokus olikin enemmän tarinassa ja sen kertomisessa vähän päälle minuutissa. Kiinnostavaa oli myös miettiä katsojakokemuksen erilaisuutta verrattuna L’esprit d’escalieriin. Galleriatilan rauhassa ihminen on automaattisesti keskittyneempi ja vastaanottavaisempi kuin vilkasliikenteisen kadun varrella. Ympäristön äänien ja muiden ärsykkeiden vaikutus on myös aivan toista luokkaa ja mitä tiiviimmäksi ja helpommin ymmärrettäväksi ilmaisun saa, niin sen parempi. Äänimaisemassa tuttu melodianpätkä toimi paljon paremmin kuin tunnelmallinen äänimatto. Teos on edelleen nähtävillä Tullikamarin Klubin oven vieressä, joten käykäähän katsomassa!

Näissä molemmissa teoksissa käsittelimme ajan ja paikan yhteyksiä, mutta kahdella eri tavalla. Toinen perustui impressioihin ja henkilökohtaiseen kokemukseen ja toinen selkeästi olemassaolevaan folkloreen, jota teos kommentoi ja teki osaltaan myös tunnetuksi (videonovellin jälkeen sovellus avasi Tullikamarin kulttuurikeskuksen internet-sivut, jonka historia-välilehdelläkerrotaan myös Valtterin tarina.). Loppukesästä ja alkusyksystä näiden tapojen yhdistäminen työllisti MindTrek-konferenssiin valmistunutta demoa tehdessä. Konferenssi järjestettiin kivanheiton päässä Tullikamarista, joten sijoitimme demon Tullintorin alueelle. Demoon sisällytimme vaihtoehtoisen tarinan, jossa päähenkilömme Keiko tapaa Valtterin. Demossa käytössämme olivat jo kaikki Antroposeeni-pelin peruselementit: visuaalinen lisätty todellisuus Arilynin kautta, auditiivinen lisätty todellisuus itse kehittämämme ”GPS-theremin”-teknologian kautta sekä GPS-koodattu teksti-, video- ja äänimateriaalin käynnistäminen. Demo sijoittui hyvin rajatulle alueelle eikä ollut oikeastaan ollenkaan pelillinen vaan ennemminkin opastetun kierroksen tyylinen. Merkittävää oli kuitenkin se, että saimme kaikki nämä kerronnalliset elementit käyttöömme yhtä aikaa ja pystyimme itsekin ensimmäistä kertaa kokemaan, millainen älypuhelimen kautta rakennettu ja kaupunkitilaan sijoitettu kerronnallinen kokonaisuus voisi olla. Samassa yhteydessä kutsuimme mukaan ensimmäiset testikäyttäjät, joiden antaman palautteen perusteella voimme viedä kehitystyötä taas eteenpäin. Tällaista toimintaa on tulevan talven aikana varmasti tulossa taas lisää sitä mukaa kun työmme etenee. Tämän syksyn apurahakierroksilla meillä ei ollut onni myötä, mutta onneksi meillä on aikaisemmin saadusta rahoituksesta sen verran jäljellä, että työskentely on turvattu ainakin alkutalven ajaksi. Jollekin toisenlaiselle projektille rahoitushanojen tyrehtyminen voisi olla lopun alkua, mutta Antroposeeni on lähtökohtaisesti toisenlainen. Olemme olleet onnekkaita saadessamme edistää projektia kuluneen vuoden aikana näinkin pitkälle ja että meillä on ollut mahdollisuus kokopäiväiseen työskentelyyn. Siitä suurkiitos rahoittajillemme, tukijoillemme ja suurelle joukolle vapaaehtoisia, jotka ovat olleet tähän mennessä mukana. Vaikka vuonna 2016 joutuisimme palaamaan kokonaan talkootyöskentelyyn, niin homma ei pysähdy siihen. Olemme saaneet paljon kokemusta ja näkemystä asioista, joista kellään meistä ei vielä vuosi sitten ollut aavistustakaan. Olemme saaneet hyvän alun matkallemme ja tuon alun loppukiri on nyt käynnissä.

Tämän pitkäksi venähtäneen kirjoituksen loppuun vielä terveiset viimetalviseen yhteisörahoituskampanjaamme osallistuneille: vastikkeina myymämme talismaanit ovat valmistuneet jo kesällä, mutta emme ole kaiken tämän sisällöntuotannon ja teknologiakehityksen keskellä vain ehtineet toimittaa niitä perille. Pahoittelemme viivästystä ja yritämme korjata asian lähiaikoina!